Maataideteos: Kivijuuret

Maataideteoksen idea lähti syntymään taideterapia työmenetelmäkoulutuksessa, ja oikeastaan se saikin lopullisen muodon kyseisen koulutuksen tehtävän annosta. Olen paljon miettinyt paikkoja joissa sielu lepää ja ajatus pysähtyy. Tällaiseen paikkaan liittyy aina vesi, mieluiten meri. Tunnistin kolme elämäni voimapaikkaa. Ne ovat kaikki saman meren rannalta, eri kohdista. Paikat liittyvät vahvasti lapsuuteeni, mutta myöskin nyt aikuisuuteen. Näihin kolmeen paikkaan hakeudun kun mieli kaipaa selkeyttä ja rauhaa. Voisin kutsua näitä paikkoja voimapaikoiksi. 

Näistä kolmesta keräsin kiviä. Örssin ranta (Örshmanen), kuva jossa kädessäni on paljon kiviä on lapsuuteni uimaranta, leikkipaikka ja seikkailujen syntysija. Tässä rannassa on mun maailmanpuu, teos jonka muotoilin kolmiulotteisessa hahmottamisessa. Kuva ylhäällä vasemmalla on Telekalliolta (Telegrafberget), tässä metsässä lapsena leikin, seikkailin ja pakenin kotia. Teininä murehdin poikaystävä surut. Täältä näkee kauas, aina meren selälle asti. Myöskin vaikuttavaa on, se että Kilpilahden Öljyjalostamon siluetti piirtyy horisonttiin, nähdä rumassa kaunista aspekti on tässä paikassa läsnä. Täältä näkyy myöskin emäsalon silta. Viimeisin kivi on Varlaxuddenista eli Porvoolaisittain Emäsalon kärjestä, jonne ajetaan Emäsalon sillan läpi kulkevaa reittiä. Tämä paikka on tullut minulle tärkeäksi vasta aikuisena, lapsena paikasta puhuttiin paljon ja äiti muisteli omia muistojaa. Isän kanssa kävin täällä ehkä kerran tai kaksi. Teiniaikana kesätöissä kävin leikkaamassa nurmikkoa viereisellä armeija alueella. Emäsalon kärjessä hengitän vapaasti ja unelmat saavat lentää.

Halusin tuoda mun juuret kotiseudun maisemiin, täällä olevaan voimapaikkaan. Ensin mulla oli ajatus viedä kivet Iso Tiilijärven rantaan, mutta intuitio johdatti minut Olavi Lanun patsaspuistoon. Mandalan kukkamateriaalit on kerätty meidän kotipihasta, se tuntui erittäin merkittävältä ottaa osa tätä kotia mukaan tähän teokseen.

Teoksesta syntyi runo:

Kätketty salaisuu

        tuotu metsään esille,

         kulkija sen huomaa, ei arvata saata

siinä on yksi elämä

juuret,

         unelmat,

                     kolhut

                              naarmut ja alas lyönnit

se on suojassa ja turvassa tuon jättiläishalauksen

Siinä on elämä, osista koottu

yhteen tuotu kokonaisuus

kokonainen tarina, koko naisesta.

Rakensin mandalan patsaan taakse, sieltä löytyi täydellinen paikka, kanto, pehmeäksi sammaloitunut kanto. Loppujen lopuksi olin ottanut kaksi kiveä Emäsalosta mukaan, toinen niistä ei löytänyt paikkaansa mandalasta. Tuntui hyvältä tuoda tuo kädessäni oleva kivi takaisin kotiin. Koin myöskin olevani osa tuota maataideteosta niin näin sain itseni osaksi sitä kun kuvasin kiven ja itseni. Koin myöskin, että näin teoksesta syntyi kuvallinen kokonaisuus.