Matka omaankuvaan

Omakuva, näkyväksi tuleminen, itse määrittää miltä näytän ja miten haluan tulla nähdyksi. Omakuva, suuret taiteilijat, vain he niitä maalaavat. Omakuva. Tein matkaa omaan kuvaan jo viime syksynä, ja suunnittelin ja valmistelin, aina kasasin esteitä. Taideterapia työmenetelmänä koulutuksessa olen käsitellyt omaa kuvaa ja lähestynytkin aihetta, mutta onnistunut välttämään. 

Kesällä olin reissussa lasten kanssa ja hotellihuoneessa tartuin aiheeseen, en voinut enää keksiä tekosyitä. Istuin sängyllä peiliä vastapäätä, ja kun lapset katsoivat telkkaa, minä piirsin. Alla olevat neljä kuvaa on tehty luonnoskirjaan, tusseilla ja akvarelliliiduilla.

Koko: 83,5x59,5cm

Hiili ja öljypastelliliitu Steinerpaperille.

Omakuva jäi muhimaan ja tartuin aiheeseen myöskin kesän aikana kotona. Tätä työtä tehdessä oli hämmentävää ajoittain nähdä vilauksia serkun lapsesta, mun mummusta ja loppujen lopuksi jopa itsestä. Turhauduin suun piirtämisen kanssa aivan totaalisesti. Mallikuvassa hymyilen siten, että hampaat näkyvät ja loppujen lopuksi paperin pinta oli niin kulunut, ettei siitä enää ironnut hiili eikä myöskään tarttunut hiilen väri. 

Otin punaisen liidun ja ajattelin tehdä punahuulet, mutta kun sekään ei onnistunut syntyi korona-ajan omakuva. Tämä kuva merkitsee minulle yllättävän paljon, tätä tehdessä pohdin, että voinko sanoa kaiken sen mitä haluisin, onko minun suu rehellinen, puhuuko se sydämen kieltä. Tämän kuvan maski ei ole vain korona maski, tämä kuvastaa myöskin sitä kuinka vaikenen vaikka pitäisi huutaa. 

Omakuva on prosessissa ja se tulee saamaan jatkoa.